- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: plym)
- Vanhin tieto
- 1770
- Levinneisyys
- paikoin Häme
- suomiplyymi
- nykyruotsiplym ’sulkakoriste’
- ranskaplume ’sulka’
- latinapluma ’sama merkitys, untuva’
plyy-mi (2 tavua) · 6 kirjainta
— Mutta Sven kulta, nehän laskevat vain leikkiä, selitti Görel ja piilotti päänsä hänen olkapäänsä turviin, niin että hatun plyymit kutittivat sulhasen kasvoja.Hän oli aivan uupumaisillansa plyymien, kukkien, pitsien ja muiden heloittimien alla ja hänen kasvoillansa oli vielä tuo omituinen vieraissa-käynti-katsantokin.Teoksia Asetelma, malja, metsätorvi, plyymejä sekä vyö: öljymaalaus.16 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-yːmi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Plyymi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/plyymi