por­jaa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (slangi)kaatua

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: borjare)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

borjari ’kuperkeikka, kaatuminen’; myös porjari, sporjari, börjari

← ruotsi murt. (Suomessa) borjare ’kaatuminen, pyllähdys’, leikillinen väännös sanasta borgar-ed ’porvarinvala’, joka maalaisten piti antaa saadakseen myydä kaupungissa tuotteitaan; alkuaan tällä lienee ivattu maalaisia, jotka eivät osaa kävellä kaupungin kaduilla (talvisin) vaan liukastelevat ja kaatuilevat.

Johdoksia: porjaa, sporjaa ’kaatua’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Porjaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/porjaa