prikku

Pojat kököttävät, kutka kunakin vuonna istuvat hänen pöytänsä ympärillä, pöytätuolilla toisella puolella pitkää pöytää häntä vastapäätä, ellei joku, niinkuin mennätalvena sama Jannenkiusa ja Pihlmannin prikku, armosta ja logaritmiluokalle siirrettynä ole päässyt pöydän päähän ja Lundströmin kyynäspäitten kyhnimille sekä siksi, jolle hän joukosta puhelee ja purkaa suutansa, kun tulee äijälle kulmakaapin kyhjimisen ja ryypyntuiman kulauttamisen jälkeen sananpoikimisen vuoro ja leuka miehenjäännöksellä alkaa järrätä niitä muinaisia, joista hän ei pääse enempää kuin kytketty hevonen liekastansa.

Volter Kilpi, Pitäjän pienempiä