prinsipalaattioppi
substantiiviMerkitys
- 1.(Historia)varsinkin vapaudenajan Ruotsissa 1740-luvun puolivälin valtiopäiväkiistassa imperatiivisesta mandaatista käytetty nimitys; käsitys, jonka mukaan edustuksellisessa demokratiassa vaaleissa valitun edustajan päätöksentekoa sitoisi hänen valitsijoidensa tahto
Synonyymit
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.imperative mandate
- ruotsiimperativ mandat, principalatsläran
Englanninkieliset vastineet
- imperative mandate