prin­si­pa­laat­ti­op­pi

substantiivi
Jaa

Merkitys

  1. (Historia)varsinkin vapaudenajan Ruotsissa 1740-luvun puolivälin valtiopäiväkiistassa imperatiivisesta mandaatista käytetty nimitys; käsitys, jonka mukaan edustuksellisessa demokratiassa vaaleissa valitun edustajan päätöksentekoa sitoisi hänen valitsijoidensa tahto

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.imperative mandate
  • ruotsiimperativ mandat, principalatsläran

Englanninkieliset vastineet

  • imperative mandate

Lähteet