pu­hal­tu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kuivua (esim. heinät)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan puhaltaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro

Alkuaan momentaanijohdos samasta onomat. v.-kannasta kuin puhua, katso tätä. Vertaa myös viro puhang, puhandus ’puhuri, puuska’ sekä liivi puʾontə ’puhaltaa (tuuli)’. Katso lisäksi puhea, puhkaa.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpuhaltā ’puhaltaa (tuuli); hengähtää’
karjalapuhaltoa ’puhaltaa, henkäistä; levätä, hengähtää; varastaa; tuulla; turvottaa, paisuttaa, pöhöttää’, puhaltuo ’turvota, ajettua, paisua, pöhöttyä’, puhallus ’turvotus, ajettuma, pöhö’
lyydipuhalta ’puhaltaa; puhalluttaa, turvottaa, pöhöttää’
vepsäpuhalta, puhāta ’puhaltaa’
viromurt. puhaldus ’puhuri, puuska’ (Kuusalu; ← suomi).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhaltua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhaltua