puh­jen­nut

Lapsuuden hetken ihanainen huomen Nuorelle maalle oli koittanut Ja salomailla kulki impi Suomen Kuin kukka raitis, vasta puhjennut; Hän tuntehensa lauloi hilpein mielin, Surunsa ilmoitti hän sulokielin, Ja laulu kaikui yli Suomenmaan.

Aivan kuin olisin tehnyt kaikkein luonnollisimman asian, mikä saattaa olla maailmassa, otin rintaani pistetyn kauniin ruusunsilmukan, joka täällä oli puoleksi puhjennut, ja ojensin sen hänelle.

Hän ei joutunut valmistumisensa jälkeen armeijaan, sillä hänellä oli korkea verenpaine, huono näkö, lättäjalat ja puhjenneet korvien tärykalvot.