puh­ke­a

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

puh-ke-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: puhjeta

Merkitys

  1. kuohkea, rehevä, mahtava

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan puhea yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, viro, vepsä

Deskr. sanoja, pohjimmiltaan ehkä samaa kantaa kuin puhua, puhkaa ja puhaltaa, katso näitä, vertaa myös pöhö. Samaan yhteyteen kuulunevat myös suomi (Eurén 1860) puhlea ’pullea, pöhöttynyt’

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapuhakka ’pulska’, puhkie ’muhkea, pullakka’
lyydipuhauz ’pöhötys’
viropuhev ’kuohkea, pöyheä’.

Lähisukukielissä

karjalapuhlakka, puhlie ’lihava, pullea, turpea, pöhöttynyt’
vepsäpuhlak ’pullea’

joissa voi olla kontaminoitumaa sanasta pullea sekä toisaalta myös venäjä púhlyj ’pullea’ sanan vaikutusta.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (2)
  • Lönnrot 1880 SRS 2 259 (sm puhlea < ven)
  • SKES 1962 626 (s.v. puhlea; + ka ve; osin < ven, osin omap. deskr. sana)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puhkea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puhkea