puhunnos

substantiivi

/ˈpuhunːos/

Merkitys

1.jakso, jonka aikana sama puhuja yhtäjaksoisesti artikuloi

Etymologia

johdos verbistä puhua, nn-aines on ajateltavissa -nt:nn-vartaloisen johdoksen (puhunta) kautta, vrt. luonnos

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

Nominatiivi	puhunnos
Genetiivi	puhunnoksen
Partitiivi	puhunnosta
Essiivi	puhunnoksena
Translatiivi	puhunnokseksi
Inessiivi	puhunnoksessa
Elatiivi	puhunnoksesta
Illatiivi	puhunnokseen
Adessiivi	puhunnoksella
Ablatiivi	puhunnokselta
Allatiivi	puhunnokselle
Abessiivi	puhunnoksetta

Riimit

-uhunːos