pu­put­ti

erisnimi/ˈpuputːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pu-put-ti (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puputtaa

Esimerkkilauseet

— Ka, Puputti, mölähti iso vasikka, jolla oli iso kellokin kaulassa ja luuli olevansa muutenkin viisain vasikkaparvessa.
— Veikko Korhonen, Metsä ja kartano
— Heh, vai hyvältä, nauroi Puputti.
— Veikko Korhonen, Pihamaa ja takalisto
— Minä olen haltijajänis, sanoi Puputti, eikä kukaan uskalla koskea, minuun.
— Veikko Korhonen, Metsä ja kartano

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pupu yhteydessä
Vastineita
karjala

Samaa onomat. sanuetta kuin puputtaa (katso tätä). suomi → nykyruotsi murt. Suomi pupu ’jänis, kaniini, jäniksen poikanen’. suomi (uud.) puputyttö ’vähäpukeinen yökerhon tms. tarjoilija’ on käännöslaina amerikanengl sanasta bunny ’pikku kani; tarjoilijatar’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalapupu ’jänis’, puputti (kiert.) ’jänis; (lastenk.) poika’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uputːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Puputti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/puputti