- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan purskahtaa yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- karjala, vepsä, vatja, viro
Onomat. sanoja, vertaa pursua sekä toisaalta porskuttaa, pärskyä.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | purskahtoa(kseh) ’polskahtaa, purskahtaa; puhjeta (itkuun tai nauruun)’, purskata ’purskuta; porskauttaa, molskauttaa’, purskoa, purskuo ’pärskyä, polskia, loiskia’, purskuttoa ’porskuttaa, polskuttaa, pärskyttää’ |
|---|---|
| vepsä | purskta (prs. purskab) ’purskahtaa (nauruun); polskia’ |
| vatja | (Tsv) purska- ’roiskahtaa, roiskauttaa, ryöpytä’ |
| viro | pursata (prs. purskan) ’purskauttaa, purskuttaa; ryöpytä, ryöpyttää’, purskuda ’purskahtaa’. |
suomi → pohjoissaame bursketit, burˈsket ’purskahtaa nauruun, nauraa tahtomattaan; pärskiä (esimerkiksi hevonen)’.