purs­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. roiskua, ryöpytä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan purskahtaa yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
karjala, vepsä, vatja, viro

Onomat. sanoja, vertaa pursua sekä toisaalta porskuttaa, pärskyä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapurskahtoa(kseh) ’polskahtaa, purskahtaa; puhjeta (itkuun tai nauruun)’, purskata ’purskuta; porskauttaa, molskauttaa’, purskoa, purskuo ’pärskyä, polskia, loiskia’, purskuttoa ’porskuttaa, polskuttaa, pärskyttää’
vepsäpurskta (prs. purskab) ’purskahtaa (nauruun); polskia’
vatja(Tsv) purska- ’roiskahtaa, roiskauttaa, ryöpytä’
viropursata (prs. purskan) ’purskauttaa, purskuttaa; ryöpytä, ryöpyttää’, purskuda ’purskahtaa’.

suomi → pohjoissaame bursketit, burˈsket ’purskahtaa nauruun, nauraa tahtomattaan; pärskiä (esimerkiksi hevonen)’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Purskata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/purskata