pur­tosubstantiivi

1. 1.ruokaväli, taukoIstuu sitten vaiti pitkän purron ja huokaa vihdoin kuin itsekseen: Missä nyt laulellee laulujansa sekin. (Juho Hoikkanen, Lohilahden opettaja, 1922)

Etymologia

johdos verbistä *purtaa ’antaa syötävää’, liittynee verbin purra yhteyteen