puut­tu­ma

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: puuttua

Merkitys

  1. (lääketiede)puuttuminen, se mikä puuttuu, puutos

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Koska luonnon Luoja Herra, antoi kerran, Koko luonnoll' lujat lait, Kaikki käyvät muuttumata, puuttumata, Niin kuin aluus käskyn sait.
— vanh. Zacharias Topelius, Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja II
Etkös ole Ihmisparca Aivan arca Coscas itket ylen öitä Coscas suret suuttumata Puuttumata Coucon mustan Murha-töitä
— V. K. Trast, Julius Krohn runoilijana
Maailmanrauha, sodan ja ihmisten välisen vihanpidon täydellinen puuttumien.
— Wikipedia: Rauha (uskonto)