pärs­kyt­te­le­mi­nensubstantiivi

Emäntä olisi saanut parahtavaan kysymykseensä aivan äkkivastauksen, jos olisi jäänyt kuuntelemaan ja odottelemaan, sillä Esa-isäntä, joka ehkä oli kahlinut vastakannetusta vadista lusikkaansa liika täyden lastin tai kuljettanut kukkurallisen liika nopeasti suihinsa, sai välittömästi kysymyksen jälkeen selittämättömästä syystä niin väkivaltaisen ja kestävän yskänkohtauksen, että sitä seurannut pärskytteleminen ja puuskutteleminen olisi paljastanut pahkiviattomankin miehen rapasyntiseksi kenen silmissä hyvänsä.

Volter Kilpi, Pitäjän pienempiä