riet­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ruma, likainen; rivo; peijakas, pahus, ilkiö; haaskalintu, vahinkoeläin; riena, vastus

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
paikoin Lounais-Suomi
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja. Vertaa myös retu, riena.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalarietta ’rähmä; lika; riesa’, riettasilmä ’rähmäsilmä(inen)’

(suomi rietas → viro murt. retas ’paholainen (kirosana)’, pohjoissaame riettes (luulajansaame) ’paholainen (kirosana)’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rietta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rietta