riit­tä­vä eh­tosubstantiivi

1. 1.(Filosofia)ehto, jonka on täytyttyvä, jotta asia on jollakin tavoin
2. 2.(Matematiikka)väittämä A on riittävä ehto väittämälle B, jos siitä, että A on tosi, seuraa väistämättä, että myös B on tosi

Liittyvät sanat