rikkuaverbi
/ˈrikːuɑˣ/
Merkitys
(englanniksi)- 1.(dialectal)(intransitive)To break.
Esimerkkilauseet
Viimeiset kaksi sanaa sutkauttaa hän näyttelijättärelle, joka on laskeutunut lavalta, ilkoisessa paidassaan, ja kantaa pitkin katsojien eturiviä rikkua: siinä on paksuissa kupeissa kahvia, taikomalla tehtyä, viidessä sekunnissa keitettyä, tyhjästä keitettyä.
— Tuu tänne, senkin mullosilmä, ärjäsi Jussi ja yritti lyödä Rikkua ohjasperillä.
Tarina seuraa edellisestä pelistä tuttua Yunaa ja Rikkua, ja mukana on myös uusi päähahmo Paine.
Esiintymistiheys
1 732 esiintymää, 0.7 / milj.
Suomi24
0.8
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi A
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | rikkua |
| Ind. prees. yks. 1. | rikun |
| Ind. imperf. yks. 3. | rikkui |
| Kond. prees. yks. 3. | rikkuisi |
| Pot. prees. yks. 3. | rikkunee |
| Imperat. prees. yks. 3. | rikkukoon |
| Akt. 2. partisiippi | rikkunut |
| Pass. imperf. | rikuttiin |
Riimit
-ikːuɑ
Kaikki riimit