ryn­tää­mi­nen

substantiivi/ˈryntæːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: rynnätä

Merkitys

  1. teonnimi verbistä rynnätä

Etymologia

rynnätä + johdin -minen

Esimerkkilauseet

tämä vihamielisten voimien vastakkainen ryntääminen?
— Eino Leino, Kootut teokset XI
Muutamat näyttivät olevan taipuvaiset suostumaan hänen ehdoitukseensa, mutta useat tuumasivat, että olisi ryntääminen lävitse ja yhdistyminen Brandonin ja Rogerin kanssa.
— Theodor Dielitz, Vandiemenin maa
Säilämiekkailussa ryntääminen on kiellettyä.
— Wikipedia: Miekkailu

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviryntääminen
Genetiiviryntäämisen
Partitiiviryntäämistä
Essiiviryntäämisenä
Translatiiviryntäämiseksi
Inessiiviryntäämisessä
Elatiiviryntäämisestä
Illatiiviryntäämiseen
Adessiiviryntäämisellä
Ablatiiviryntäämiseltä
Allatiiviryntäämiselle
Abessiiviryntäämisettä

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet