- Alkuperä
- Lainasana (venäjä: sáni)
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- harv. Karjalan kannas Inkerinmaa
- Vastineita
- inkeroinen, pohjois- eli vienankarjala, vepsä, vatja, viro, liivi
- suomisaani
- venäjäsáni (mon.-muoto) ’reki, kelkka’
Samasta sanasta myös → inarinsaame saanah (mon.) (koltansaame kildininsaame turjansaame) ’pororeki’. Samantapaisia sanoja on lisäksi laajalti altailainen (tšuvassi śuna, tataari čana ’reki’) ja suomalais-ugrilainen kielissäkin: eteläsaame tjoånie (kildininsaame turjansaame) ’kuorma, matkatavarat (E); ahkio (Kld T)’, etelämansi šon, itämansi son, länsimansi šun, pohjoismansi sun ’reki’; unkari szán ’reki’. Kyseessä lienee ikivanha kulkusana.