sam­ma­leen

Hän lausui nämä sanat ikäänkuin houraillen ja vaikeni äkkiä; sitten hän kääntyi, kumartui kalliota vasten ja alkoi, kätkien kasvonsa käsiinsä ja kosteaan sammaleen, joka peitti kallion seiniä, katkerasti itkeä.

Näen tuon armaan pesän, missä olen lapsuuteni viettänyt, vanhat seinät ja köynnökset, Yorkshiren harmaan taivaan, vanhat katot, sammaleen ja lehmukset, nuo entisyyden onnen ensimmäisten unelmien todistajat, onnen, jota mikään maailmassa ei palauta minulle.

Rannat ovat voimakkaasti kasvillisuuden ja sammaleen peittämät, mutta lammessa on vielä avovettä jäljellä.