se­pel­kau­la

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. eläin, jolla on valkea juova kaulan ympäri

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan seppele yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: ← ruotsi, vertaa muinaisruotsi säppel, säppal ’seppele’, muinaisnorja sappel, zappel, seppol jne. ’seppele, kruunumainen päänkoriste’ ← keskialasaksa sappel, tzappel ’seppele, päänkoriste’ ← muinaisranska chapel ’päähine’ ← vulgaarilatina *cappellum, demin. sanasta cappa ’kaapu, viitta, päähine’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalasepeli ’eläimen kaulan ympäri kulkeva valkea juova; valkokaulaisen koiran nimi’
viro(Wied) sepel ’rahoilla koristeltu morsiamen päänauha; (ruuvi)puristin’ (viro seppel ’morsiusseppele’ ← ruotsi murt. Viro säppel ’morsiuskruunu’)

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (6)
  • Lindström 1859 KeltGerm 154 (sm ~ ruots murt. säppel)
  • Thomsen 1869 GSI 147 (sm ~ vi; < mn mt ruots murt. Vi kas < mransk)
  • Streng 1915 NRL 203
  • E. Leskinen 1933 Suomi 5:16 219–25 (säppäli)
  • SKES 1969 999 (+ ka)
  • EEW 1982–83 2760–61

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sepelkaula. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sepelkaula