shingon
substantiiviMerkitys
(käännetty englannista)- 1.buddhalaisuuden suuntaus, joka painottaa mantrojen ja mudrien mystistä symboliikkaa sekä Buddhan sanoin kuvaamatonta ideaalia
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Hän toi Japaniin shingon -buddhalaisuuden, esoteerisen eli tantrisen buddhalaisuuden suuntauksen.
Kohdattuaan vastustusta perinteisiltä buddhalaisilta koulukunnilta, kuten tendai, shingon ja jōdo -shū, Eisai lähti lopulta Kiotosta koilliseen Kamakuraan vuonna 1199, jossa shōgun ja hänen sotilasluokkansa samurait ottivat innolla vastaan kamppailulajeihin positiivisesti suhtautuvat Zen -opetukset.
Englanninkieliset vastineet
- Shingon