shin­gon

substantiivi
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. buddhalaisuuden suuntaus, joka painottaa mantrojen ja mudrien mystistä symboliikkaa sekä Buddhan sanoin kuvaamatonta ideaalia

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Hän toi Japaniin shingon -buddhalaisuuden, esoteerisen eli tantrisen buddhalaisuuden suuntauksen.
Wikipedia: Kōyavuori
Kohdattuaan vastustusta perinteisiltä buddhalaisilta koulukunnilta, kuten tendai, shingon ja jōdo -shū, Eisai lähti lopulta Kiotosta koilliseen Kamakuraan vuonna 1199, jossa shōgun ja hänen sotilasluokkansa samurait ottivat innolla vastaan kamppailulajeihin positiivisesti suhtautuvat Zen -opetukset.
Wikipedia: Eisai

Englanninkieliset vastineet

  • Shingon
aiheet:
luokat:

Lähteet