sin­ku­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. tiuskia, ärjyä; äksyillä, sanoa vastaan

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
laajalti itämurteet, Etelä-Pohjanmaa
Vastineita
karjala, viro

Onomat. sanoja, samaa alkuperää ovat myös s.v. singota main. sanat.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalašinkuokseh ’äksyillä’
viromurt. singuda ’vinkua’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sinkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sinkua