si­su­kimp­pu

substantiivi/ˈsisuˌkimpːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

si-su-kimp-pu (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: sisu + kimppu

Merkitys

  1. sisukas olento

Etymologia

Sanakirjassa
Yhdyssana, käsitellään sanan sisu yhteydessä
Vastineita
vatja, viro

(suomi ? →) karjala sisu ’sisu, luonne’.

Johd. sanasta sisä- (katso tätä), alkuaan (myös vanhimmassa kirjak., esimerkiksi Agr) ja vieläkin paikoin murt. merk. ’sisus, sisällä oleva’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

vatja, virosisu ’sisus, sisusta’.

suomi → nykyruotsi murt. sisu ’sisu, häijyys’ ja nykyruotsi kirjakieleenkin (et. urheilusta puhuttaessa) jo 1920-luvulla.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-impːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sisukimppu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sisukimppu