sknii­du

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (slangi)saita, nuuka, pihtari

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: gnida)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

kniidaa ’nuukailla, pihdata, säästellä’; myös sniidaa, skniidaa

← ruotsi gnida ’hieroa, hangata; kitsastella’ (tanska gnide, keskialasaksa gnīden ’hieroa’ jne.), gnidig, murt. gnidog (knido, gnido) ’saita’, gnidare ’kitupiikki’; kn- ja sn- vaihtelevat usein sanan alussa, mutta variantissa sniidu voi olla vaikutusta myös ruotsin sanoista sniken ’pihi, saita’ ja snika ’ahnehtia; kitsastella; pujahtaa, hiipiä’.

Johdoksia: kniidu, gniidu, sniidu, snuidu, skniidu, skiinu ’saita, nuuka, pihtari’, kniidari, gniidari, sniidari, skiinari ’kitupiikki’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Skniidu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/skniidu