Asiasanasto.fi

soinnittomuus

substantiivi

/ˈsoi̯nːitːomuːs/

Johdettu sanasta: soinniton

Merkitys

  1. 1.soinnin puute; äänen tai äänteen ominaisuus, kun se on soinniton

Etymologia

soinniton + johdin -uus

Esimerkkilauseet

Puolassa k:n ja g:n oppositio on selvästi soinnittomuus - ja soinnillisuusoppositio, eikä k:ta aspiroida kuten saksassa.

Wikipedia: Puolan kieli

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

Nominatiivisoinnittomuus
Genetiivisoinnittomuuden
Partitiivisoinnittomuutta
Essiivisoinnittomuutena
Translatiivisoinnittomuudeksi
Inessiivisoinnittomuudessa
Elatiivisoinnittomuudesta
Illatiivisoinnittomuuteen
Adessiivisoinnittomuudella
Ablatiivisoinnittomuudelta
Allatiivisoinnittomuudelle
Abessiivisoinnittomuudetta

Riimit

-omuːs

Kaikki riimit