sol­ke­va

Jaa
Viittaa artikkeliin

sol-ke-va (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. (kauniin) pitkä ja suora, oksaton, salskea

Esimerkkilauseet

Kanssani kiitää karkelossa Kalleni nuori ja norja, niin hän päätään nuojuttaa kuin koivas solkeva, sorja.
— Lauri Soini, Kansallisia lauluja
Sorja on hän kuin solkeva koivu, minä kuin virpi tuomen.
— Lauri Soini, Kansallisia lauluja
Solkeva mäntymetsä seisoi puolitorkkuen.
— Simo Eronen, Orjavallan perintö

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan solea yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Deskr. sanoja, joille läheisiä ovat s.v. salskea main. sanat.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensollīa ’hoikka’
karjalašolie, šolakka, ‑o ’pitkä ja hoikka’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Solkeva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/solkeva