- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: spela)
- Slangissa
- 1900 lähtien
Helsingin slangissa
spilkkaa ’pelata; soittaa’
← ruotsi spela, murt. spila ’pelata, leikkiä; soittaa; näytellä, esittää’ (tanska spille, norja spila, spela, spella ← keskialasaksa spillen, spel(l)en, saksa spielen ’sama merkitys’); äänneasuun vertaa dilkkaa.
Johdoksia: spilkkari ’pelinappi; leikkiraha; karamellipapereilla pelattava peli’, spilkki ’peliraha’, spilkkaaja ’soittaja’