su­kain

Jaa
Viittaa artikkeliin

6 kirjainta

Johdettu sanasta: suka

Merkitys

  1. (piki)langan suippeneva tai ohueksi punottu pää; pellava- tai hamppusäie

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lainalähde: Nämä saattavat palautua yhteiseen lähtömuotoon *śuka, joka puolestaan mahdollisesti ← arjalainen, vertaa avesta sūkā- ’piikki, neula’, muinaisintia śūka- ’vihne, akana’.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensuka ’kampa’, sukkīa ’kammata’
karjalasuka ’kampa; hevossuka’, sukie ’kammata; harjata; haravoida irtoheinät’, suvas ’(sian) harjas, jouhi, karva; (mon.) harjakset pikkulapsen selässä’
lyydisuga ’kampa; hevossuka’, sugida ’kammata; sukia’, sugaz ’harjas’
vepsäsuga ’kampa; harja’, sugd́a ’sukia; kammata’, sugase̮d ’harjakset’
vatjasuka ’suka; kampa’, suke̮a ’sukia, harjata, kammata’
virosuga (g. soa) ’(hevos)suka; pirta’, sugeda ’kammata, harjata, sukia; piestä’
liivisugā ’harja; suka’, zugā ’teräväkärkinen niinisäie, jota käytetään punomiseen tai palmikoimiseen’, siʾggə ’harjata, sukia, kammata; häkilöidä’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamečokkot ’sukia; kammata (myös esimerkiksi kenkäheiniä)’
–? mordva śuva ’akana, ruumen; vihne’
–? mari šu ’lese, akana’, länsimari səsna-šu, itämari sösna-šu ’sian harjas’ (səsna, sösna ’sika’)
–? komi śu ’ruis; vilja; jyvät; sato’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sukain. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sukain