suu­laa

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

suu-laa (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: suula

Merkitys

  1. (slangi)ottaa aurinkoa

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: sol)

Helsingin slangissa

suulis ’aurinko’; myös sulis, šullis, sjullis, solis, soolis, sola, suullari, suulberi, solberi, soolperi

← ruotsi sol ’aurinko’ (tanska norja sol, islanti sól, gootti sauil jne. ’aurinko’), sola sig ’ottaa aurinkoa’; osittain leikillisiä muotoja sukunimen So(h)lberg perusteella.

Johdoksia: suulaa ’ottaa aurinkoa’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suulaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suulaa