suul­laan

adverbi
Jaa

Johdettu sanasta: suu

Merkitys

  1. (kuolleena) kasvot maahan päinPäivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan // kaivon partaall’ että mies on suullaan (Yrjö Jylhä: ”Kaivo”)

Esimerkkilauseet

Virraa — — — pani reki, surkea karjahdus kuului, häkki oli suullaan ja mies hävinnyt sen alle.
— Kyösti, Kölliskö
Mutta kuka on tuo, joka makaa verissään sinun tielläsi metsän reunassa, suullaan hangessa, kaatuneena suksiensa päälle, selässä kontti?
— Juhani Aho, Hajamietteitä kapinaviikoilta I
Kirjoahvenilla ei ole juurikaan mainittavia aseita, joten ne tarttuvat toisiinsa suullaan, ja kiista ratkaistaan voimalla.
— Wikipedia: Eloonjäämisen haasteet