suullaanadverbi

Johdettu sanasta: suu

Merkitys

1.(kuolleena) kasvot maahan päinPäivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan // kaivon partaall’ että mies on suullaan (Yrjö Jylhä: ”Kaivo”)

Virraa — — — pani reki, surkea karjahdus kuului, häkki oli suullaan ja mies hävinnyt sen alle.

Mutta kuka on tuo, joka makaa verissään sinun tielläsi metsän reunassa, suullaan hangessa, kaatuneena suksiensa päälle, selässä kontti?

Kirjoahvenilla ei ole juurikaan mainittavia aseita, joten ne tarttuvat toisiinsa suullaan, ja kiista ratkaistaan voimalla.