sy­dän­her­mo

Häpeä ja tuska, tuska ja häpeä riipoivat joka puolelta Vernan sydänhermoja.

sysi hivusten samettinen, ihon himmeys oliivinen, helo silmien haaveellinen, hymy huulien romanttinen tajuntaa, sydänhermoja hallitsee — kunis hiipuu liekkirata taas auringon, sen syvyys syö, ja tulisen päivän nielee yö ja silkkisormin laine lyö taas lyyraansa: "Felicissima, o riva tranquillissima, o Santa, Santa, Santissima, Santissima, felicissima Santissima Margherita..."

Tämä saattaa johtua sentraalisten vagustumakkeiden stimulaatiosta, ja osittain presynaptisten M1 -reseptorien salpauksesta ja lisääntyneestä asetyylikoliinin vapautumisesta sydänhermoissa.