syn­ka­te­go­re­maat­ti­nenadjektiivi

1. 1.(Filosofia)ilmaisu, jolla ei ole itsenäistä merkitystä, vaan joka voi olla merkityksellinen ainoastaan kontekstissaan

1. 1.of a term that cannot stand as the subject or (especially) the predicate of a proposition but must be used in conjunction with other terms; "`or' is a syncategorematic term"

Synonyymit ja vastakohtasanat

Liittyvät sanat