sy­rinks

Syrinks-huiluni kauniin yhdeksin suloäänin, myös vaha valkehin peitteenään, tasan yllä ja alla, sen panen palkinnoks, mut yhtään en isän karjaa.

Hänen soittimensa, syrinks, jota hän kantoi nauhassa kaulassaan, pulskahti veteen ja särki pinnan mustankiiltäviin pisaroihin.

Paimenten soitin syrinks eli panhuilu puolestaan oli Arkadian suojelusjumalan Panin keksimä.