syr­jäl­leen

Kun aurinko nousi ja uuden päivän valo karkoitti yön pimeyden, nytkähti aluksemme viimeisen kerran suonenvedontapaisesti, kallistui toiselle syrjälleen, niin että kansi kävi vaarallisen viettäväksi, ja alkoi sitten hitaasti kaartaa pois suunnastaan keulan yhtä mittaa painuessa alemmaksi.

Siihen se nassu painautui syrjälleen ja kuvettaan syyhytteli viileään, mustaan mutaan.

Kypsät leivät otettiin uunista leipälapiolla ja pantiin päreiseen leipäkoriin syrjälleen seisomaan, jottei niistä tulisi likilaskuisia (kohokuorisia).