- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä saksan Telephon ’puhelin’, oppitekoinen sana (Johann Philipp Reis, 1861), jonka pohjana ovat kreikan tē̃le ’kaukana’ + kreikan fōnḗ ’ääni’.
te-le-fo-ni (4 tavua) · 8 kirjainta
Hän meni telefoniin, soitti ja kysyi osaaottavalla äänellä, miten "pikku Pulu" jaksoi, seuraavassa hetkessä seuralle ilmoittaakseen vastauksen: Aili kiittää kutsusta ja pyytää lausua tuhannet terveisensä.Sanoi telefonilla ilmoittaneensa poliisiasemalle, että jos sieltä kysellään hukkaan joutunutta lasta, niin täällä on muuan.Sen jälkeen Matarazzo ohjasi etupäässä tavanomaisempia telefoni bianchi - elokuvia sekä suosittuja melodraamoja.Lähtökohtana lähinnä saksan Telephon ’puhelin’, oppitekoinen sana (Johann Philipp Reis, 1861), jonka pohjana ovat kreikan tē̃le ’kaukana’ + kreikan fōnḗ ’ääni’.
105 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-oni
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Telefoni. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/telefoni