1tomahtaa1 – tömähtää, jysähtää; pelmahtaa, pyrähtää; humahtaa
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- paikoin Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi Pohjanmaa Pohjois-Satakunta
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi
Onomat.-deskr. sanoja, joiden etuvok. variantteja katso s.v. tömistä; usealla yllä main. v:llä on homonyymi, jonka merk. liittyy pölyyn tai tomuun; mahdollisesti samaa alkuperää kuin tomu (katso tätä).
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tomahuttā ’jysäyttää’ |
|---|
| karjala | tomata ’tömistä, kumista’, tomissa ’sama merkitys’, tomahuttoa ’tömäyttää, kumauttaa’ |
|---|
| lyydi | tome̮goittada ’tömähdyttää; ajaa niin, että maa kumisee’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2tomahtaa2 – pölähtää, tuprahtaa
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tomu yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro
On arveltu, että sanat ovat samaa alkuperää kuin tomahtaa (katso tätä).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tomu ’valkea riihipöly, jota on paksulti’ |
|---|
| karjala | tomu ’tomu, pöly; tuprahdus; ummehtunut haju’, tomakka, ‑o ’pölyinen, tomuinen’, tomata ’pölytä, tomuta’, tomissa ’sama merkitys’, tomahtoa(kseh) ’tuprahtaa, pölähtää’, tomuttoa ’tomuttaa, pölyttää’, myös tömy ’tomu, pöly’ |
|---|
| lyydi | tomu ’tomu, pöly’, tomišta, tomaitta ’pölistä’ |
|---|
| vepsä | tomu ’pöly, tomu’, tomustada ’pölyttää’, tomustuda ’pölyttyä’ |
|---|
| viro | murt. tomu ’höyry; pöly; sumu’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja