- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä italian tonica ’toonika’, johdos sanasta tono ’sävel, ääni’ ← latinan tonus ’sävel, ääni; jännitys’ ← kreikan tónos ’sävel, ääni, äänen nostaminen ja laskeminen; jännittäminen; köysi’, joka liittyy verbiin teínein ’jännittää’.