triftongi

substantiivi

/ˈtriftoŋːi/

Merkitys

1.(fonetiikka)kolmoisääntiö, kolmen tietynlaisen eri vokaaliäänteen jono. Erityisesti suomen kielessä sellainen kolmen eri vokaalin jono, joiden väliin ei tule tavunrajaa. Esiintyy suomessa vain erityistapauksissa, kuten sanassa miau, tai diftongiin päättyvien sanojen taivutusmuodoissa, kuten sanan tau monikon genetiivissä (tauiden/tauitten).

20 Ensimäisessä säkeen-jalassa on kaksi kaksoisääntä, jotka laulussa kuuluvat: kuei ois...; ensimäisessä sanassa on siis triftongi.

Katso myös Monoftongi Triftongi Lähteet Viitteet Vokaalit Seulonnan keskeiset artikkelit

Taivutusluokka 5

-iftoŋːi