Asiasanasto.fi

tunnustaja

substantiivi

/ˈtunːustɑjɑ/

Johdettu sanasta: tunnustaa

Merkitykset

  1. 1.arvonimi niille alkukirkon kristityille, jotka tunnustivat uskonsa vainojen aikana, mutta joista ei tullut marttyyreitä
  2. 2.jonkin uskonnon seuraaja

Synonyymit

Etymologia

tunnustaa + johdin -ja

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Mutta nainen puhdas, päivänpaiste, toimekas ja vapaa sielultansa, jonk' on mieli avoin aattehille totuuden on puolustaja uljas, hengen vapauden tunnustaja, nainen tuo on ihanteeni aina.

Hilja Pärssinen, Taistelon tuoksinasta

Tämmöinen tilaisuus tarjoutui pian Alkmeenen välityksen kautta; tämä oli tuskin huomannut syyn vanhan portinvartijan sureksimiseen, ennen kuin hän hurskaana, vaikka salaisena, kristittynä käytti sitä varovaisesti hankkiakseen kristinuskolle, uuden tunnustajan.

Viktor Rydberg, Viimeinen ateenalainen

Maksava, hyväksyjä eli tunnustaja ( trassaatti; myös assignatus, delegatus tai akseptantti).

Wikipedia: Vekseli

Englanninkieliset vastineet

  • confessor
  • acceptor

Esiintymistiheys

1 653 esiintymää, 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
1.6
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Nominatiivitunnustaja
Genetiivitunnustajan
Partitiivitunnustajaa
Essiivitunnustajana
Translatiivitunnustajaksi
Inessiivitunnustajassa
Elatiivitunnustajasta
Illatiivitunnustajaan
Adessiivitunnustajalla
Ablatiivitunnustajalta
Allatiivitunnustajalle
Abessiivitunnustajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit