tun­nus­ta­ja

substantiivi/ˈtunːustɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: tunnustaa

Merkitykset

  1. arvonimi niille alkukirkon kristityille, jotka tunnustivat uskonsa vainojen aikana, mutta joista ei tullut marttyyreitä
  2. jonkin uskonnon seuraaja

Synonyymit

Etymologia

tunnustaa + johdin -ja

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Mutta nainen puhdas, päivänpaiste, toimekas ja vapaa sielultansa, jonk' on mieli avoin aattehille totuuden on puolustaja uljas, hengen vapauden tunnustaja, nainen tuo on ihanteeni aina.
— Hilja Pärssinen, Taistelon tuoksinasta
Tämmöinen tilaisuus tarjoutui pian Alkmeenen välityksen kautta; tämä oli tuskin huomannut syyn vanhan portinvartijan sureksimiseen, ennen kuin hän hurskaana, vaikka salaisena, kristittynä käytti sitä varovaisesti hankkiakseen kristinuskolle, uuden tunnustajan.
— Viktor Rydberg, Viimeinen ateenalainen
Maksava, hyväksyjä eli tunnustaja (trassaatti; myös assignatus, delegatus tai akseptantti).
— Wikipedia: Vekseli

Englanninkieliset vastineet

  • confessor
  • acceptor

Esiintymistiheys

1 653 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
1.6
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivitunnustaja
Genetiivitunnustajan
Partitiivitunnustajaa
Essiivitunnustajana
Translatiivitunnustajaksi
Inessiivitunnustajassa
Elatiivitunnustajasta
Illatiivitunnustajaan
Adessiivitunnustajalla
Ablatiivitunnustajalta
Allatiivitunnustajalle
Abessiivitunnustajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet