tup­ru­a­mi­nen

substantiivi/ˈtupruɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: tupruta

Merkitys

  1. teonnimi verbistä tupruta

Etymologia

tupruta + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Joka päivä näkyi suolta veturien mustan savun tupruaminen ja milloin tuuli sattui olemaan sieltäpäin, kuului veturien kimakka vihellys huoneisiinkin.
— Heikki Meriläinen, Mooses ja hänen hevosensa
Savun tupruaminen putkiston venttiileistä tai puhaltimen ja tarkastuskaivon reúnan liitoskohdasta on normaalia, mutta tämän ulkopuolelta tupruaminen ei ole.
— Wikipedia: Savukoe

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivitupruaminen
Genetiivitupruamisen
Partitiivitupruamista
Essiivitupruamisena
Translatiivitupruamiseksi
Inessiivitupruamisessa
Elatiivitupruamisesta
Illatiivitupruamiseen
Adessiivitupruamisella
Ablatiivitupruamiselta
Allatiivitupruamiselle
Abessiivitupruamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet