tyr­mää­mi­nen

substantiivi/ˈtyrmæːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: tyrmätä

Merkitys

  1. teonnimi verbistä tyrmätä

Etymologia

tyrmätä + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Hänen tavaramerkikseen jäi ihmisen tyrmääminen vasaraiskulla suoraan päälakeen.
Wikipedia: Bud Spencer

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivityrmääminen
Genetiivityrmäämisen
Partitiivityrmäämistä
Essiivityrmäämisenä
Translatiivityrmäämiseksi
Inessiivityrmäämisessä
Elatiivityrmäämisestä
Illatiivityrmäämiseen
Adessiivityrmäämisellä
Ablatiivityrmäämiseltä
Allatiivityrmäämiselle
Abessiivityrmäämisettä

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet