uh­kai­le­mi­nen

substantiivi/ˈuhkɑi̯leminen/
Jaa

Johdettu sanasta: uhkailla

Merkitys

  1. teonnimi verbistä uhkailla

Etymologia

uhkailla + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Kaikki tyhjä, peloitteleva uhkaileminen oli niistä kaukana.
— Juho Koskimaa, Rappiolle
Uuden isprawnikan tutkimuksissa oli muuten pääpontena lahjuksia antaneitten ja kiristyksen alaisiksi joutuneiden karkoitettujen uhkaileminen rangaistuksella.
— Heikki Välisalmi, Siperiaan karkoitettuna
Uhkaus Uhkaileminen sisältyy moneen muuhunkin rikokseen kuin pakottamiseen.
— Wikipedia: Pakottaminen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviuhkaileminen
Genetiiviuhkailemisen
Partitiiviuhkailemista
Essiiviuhkailemisena
Translatiiviuhkailemiseksi
Inessiiviuhkailemisessa
Elatiiviuhkailemisesta
Illatiiviuhkailemiseen
Adessiiviuhkailemisella
Ablatiiviuhkailemiselta
Allatiiviuhkailemiselle
Abessiiviuhkailemisetta

Riimit

-eminen

Kaikki riimit

Lähteet