varro

substantiivi

Johdettu sanasta: vartoa

Merkitys

(käännetty englannista)

"Varro'pas, ilkeä poika, minä annan sinulle, minä, perkeleestä!" kirkasi äiti Pentinpoika, karkaava lyömään lasta.

Kerran vaikenee myrsky, kerran valkenee yökin — ei meitä aamu varro; uuvuimme myrskyssä seisomaan, myrskyssä sotimaan.

Varro on muinaisten roomalaisten cognomen, ja sattumalta myös suomenkielisen varrota -verbin yksikön toisen persoonan imperatiivi.