veisu
substantiivi/ˈʋei̯su/
Merkitykset
- 1.(vanhahtava)laulettu runo kuten esimerkiksi kansanlaulu
- 2.(harvinainen)veisaaminen, virren laulaminen; tavallisemmin veisuu
Etymologia
Lainattu ruotsista keskiajalla, mahdollisesti Gotlannin murteen muodosta weisa 'laulu, valitusvirsi'. Vrt. saksan Weise ja ruotsin vis ja visa.
Yhdyssanat ja johdokset
Johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- ruotsiåld, visa
- esp.cántico
Esimerkkilauseet
Ajateltua alusta, Kuhun käännät virren juoksun, Mihin laulusi lopetat, Hiljaisesti ensin hiih'ä, Al'a veisu verkallensa, Ettäs intosi enennät; Kun on laulusi lavulla, Päässyt virsi virstan päähän, Ala pauhata paremmin, Panna suulta suuremmalta.
— kah, poikaseni, ovathan ne pakanoita, tai juutalaisia, tai muhamettilaisia kumminkin, eivätkä he palvele Neitsyt Maariaa eikä pyhimyksiä", hän risti silmiään, "vaan varastavat, mihin vain näpit ylettyvät, ja laulavat veisuja ja povaavat", sanoi taas Cunningham.
Arkkiveisut olivat koko -, puoli - tai neljännespainoarkin suuruisia lehtisiä, jotka sisälsivät yhden tai useamman veisun.
Esiintymistiheys
2 084 esiintymää, 0.8 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1
| Nominatiivi | veisu |
| Genetiivi | veisun |
| Partitiivi | veisua |
| Essiivi | veisuna |
| Translatiivi | veisuksi |
| Inessiivi | veisussa |
| Elatiivi | veisusta |
| Illatiivi | veisuun |
| Adessiivi | veisulla |
| Ablatiivi | veisulta |
| Allatiivi | veisulle |
| Abessiivi | veisutta |
Riimit
-eisu
Kaikki riimit