ve­ret­tö­myys

Lääkäri, joka avuksi kutsuttiin, puhui voimattomuudesta ja verettömyydestä; ainoastaan tunteelliset sanovat tällaisissa tapauksissa: Sydän murtui.

Hän oli valju, mutta verettömyys ei ollut sitä himmeää kalpeutta, joka tekee kasvot kauneiksi, vaan kelmeyttä; lyhyt tukka riippui tuskin sen kehän alapuolella, jonka hattu muodosti pään ympärille, ja oli väriltään vaaleankeltainen; heleänsiniset silmät näyttivät tyyten ilmeettömiltä.

Masennusta ja saamattomuutta aiheutti myös luonto -haltijan poistuminen (luonnottomuus), sekä verettömyys.