ver­ho­ton

Kelmeä lyhdynvalo tunkeusi verhottomasta akkunasta huoneeseen; sen himmeässä loisteessa kimmelsi kyynel pitkäripsisen, sulkeutuneen luomen raossa.

Alttari oli verhoton; ei liekehtiviä valoja eikä häilyviä tulisoihtuja ollut palamassa jumalien kunniaksi; sandalipuiden väkevä haju sekä mäntyjen ja umegagupuiden sekatuntuinen sulotuoksu täytti ilman.

Tuomas Anhava, antologiassa: Sateen ääni sillalla Lehti varisi, verhottomaan mieleeni loisti, suom.