vii­laa­ja

substantiivi/ˈʋiːlɑːjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: viilata

Merkitys

  1. henkilö, joka viilaa (työkseen)

Etymologia

viilata + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Sitte on viilaajien ja sorvarien iloton kasarmi.
K. A. Järvi, Nousukas
Heidän joukossaan on 7 toimittajaa, 2 puheenjohtajaa, 2 työläistä (viilaaja ja puuseppä), 1 asiamies, 1 veturinkuljettaja ja 1 puoluesihteeri.
Juhani Aho, Hajamietteitä kapinaviikoilta I
Sen jälkeen hän työskenteli viilaajana patruunatehtaalla ja osallistui veljensä Konstantinin kanssa tšaikovskilaisen narodnikkikerhon kokouksiin.
Wikipedia: Karl Ivanainen

Esiintymistiheys

1 013 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.4
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviviilaaja
Genetiiviviilaajan
Partitiiviviilaajaa
Essiiviviilaajana
Translatiiviviilaajaksi
Inessiiviviilaajassa
Elatiiviviilaajasta
Illatiiviviilaajaan
Adessiiviviilaajalla
Ablatiiviviilaajalta
Allatiiviviilaajalle
Abessiiviviilaajatta

Riimit

-iːlɑːjɑ

Kaikki riimit

Lähteet