viippa
substantiivi/ˈʋiːpːɑ/viip-pa (2 tavua) · 6 kirjainta
Merkitys
- viippojen suvun (Rhinoptilus) laji tai yksilö
Esimerkkilauseet
Hyvin muistan sinut, vanha Viippa, ojankaivajista ensimäinen: seppelparta, nenä pystypäinen, päässäs paperinen piispanhiippa.— Nyt on Viippa jo ottanut laulajapestit.Kävi hempeeksi mieli ja hetkisen soi kuin ilmassa kaiho kumma, oli juunikin vaiti, ja Viippa kun joi, tuli silmihin syttyi tumma.Yhdyssanat ja johdokset
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-iːpːɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Viippa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viippa