vii­sas­te­le­mi­nen

substantiivi/ˈʋiːsɑsteleminen/
Jaa

Johdettu sanasta: viisastella

Merkitys

  1. teonnimi verbistä viisastella

Etymologia

viisastella + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Rengin viisasteleminen oli siinä, että hän mielipahoissaan kynsi korvansa taustaa, mutta majuri tarvitsi aihetta jatkaakseen.
— Zacharias Topelius, Talvi-iltain tarinoita 1
En mitään: Olen löytänyt epäilyksiä, selityksiä, teoriaa... ja totuudesta olen entistä kauempana... Mitä hyödyttävät uskonlahot, tämä viisasteleminen?... Jumalani!... kun kerran uskon lämpö ei lämmitä sydäntä, voiko ihminen ollakaan onnellinen?
— Ivan Gontsharov, Tavallinen juttu II

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviviisasteleminen
Genetiiviviisastelemisen
Partitiiviviisastelemista
Essiiviviisastelemisena
Translatiiviviisastelemiseksi
Inessiiviviisastelemisessa
Elatiiviviisastelemisesta
Illatiiviviisastelemiseen
Adessiiviviisastelemisella
Ablatiiviviisastelemiselta
Allatiiviviisastelemiselle
Abessiiviviisastelemisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet