vii­tak­ko

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. viita

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viita yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

?? ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja svíða ’polttaa pinnalta’, tanska svide, svie ’polttaa’, muinaisruotsi svīþa, svidh ’metsäpaikka, jossa puut kaadetaan ja poltetaan; kaski’, nykyruotsi sved ’kaski’; rinnastus tulee kyseeseen, jos merk. ’kaskeksi kaadettu metsä’ on alkuperäinen.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaviita ’(tavallisesti) kuivapohjainen, tiheä kuusimetsä; pitkäkasvuinen mänty- tai koivumetsä’, viitašikko ’kuivapohjainen nuori tiheä kuusikko’
lyydivīd ’hienoa kuusta kasvava tiheä metsä’, vīdahaińe ’hieno kuusi’, vīdak ’nuori tiheä havumetsä’
vepsävid(a), vid́a ’nuori tiheä kuusikko tai männikkö’, vid́akaz ’tiheää kuusikkoa kasvava’
–? viro murt. viderik, videvik ’pieni nuori ohuita puita kasvava metsä’ (viro sanan alkuosa vide- voi olla ← nykyruotsi vide ’paju’)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viitakko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viitakko